Nyt tuli rankka aihe. Vai tuliko?
Miten käsittelet kohtaamasi torjuntaa?
Nyt pitäisi vastata: helposti! Ei se aina mene niin. Otetaan esimerkki:
1) kysyt baarissa "Saako tähän istua, onko vapaa.."?. Saat vastauksen "Ei ole vapaa...." vaikka näet, ettei siinä istu kukaan. OHJE: älä välitä, etsi toinen paikka....
2) Tyttö-/poikaystävä jättää tylysti. Sattuu ja suututtaa, mutta OHJE: se vaikuttaa sinuun, mutta se ei välttämättä johdu sinusta. Hän päätti tehdä sen niin - sinä päätät miten reagoit.
Minut on jätetty elämäni aikana aika monen yhteisön ulkopuolelle ja jälkeenpäin kun tietooni on tullut siitä jotain enemmän - olen ollut jopa kiitollinen, että minut on "heitetty ajoissa ulos". Jääminen olisi ollut jotain sellaista mitä sieluni ei olisi tarvinnut siinä vaiheessa. Torjunta sellaisenaan, voi tuntua pahalta ja Suomen kokoisessa maassa, se voi tuntua päättyvältä tieltä. Mutta siitä pitäisi vain päästä yli ja nähdä pidemmälle - ajatella tilanteen yli. Työelämä tuottaa nykyään tällaisia tilanteita. Vähenevät resurssit saavat työpaikoilla ihmeitä aikaan.
Ajattele asiaa vaikka näin, sinä osaat jo jotain ja olet täällä oppimassa lisää. Voisin yrittää selittää tätä monimutkaisesti 80- luvun runsaudella ja tämän päivän loputtomilla lamoilla jne.
Mutta suurinpiirtein näin: 80- luvulla puffetissa oli enemmän tarjontaa ja sieltä saattoi valita töitä ja toimeentuloa ilman koulutustakin. Kun pöydästä katoaa tarjonta ja jopa astiat, aletaan vaatia koulutusta, työkortteja ja lopulta alkaa poistyrkkiminen. Pomo on siellä kansakoulupohjalla vaatimassa nuorilta yliopistokoulutusta sorvin käyttöön. Ei sitä siihen tarvita - mutta pomo kehtaa ja tulijoita riittää. Ja jos pöydässä on enää 1 sämpylä ja 2 voinappia, jääkö luova tai ahkera tekijä tappelemaan siitä vai millainen ihminen jää siihen?
Alibaban perustaja Jack Ma on kertonut useissa haastatteluissa miten hänen työuransa ohjautui - omista toiveista huolimatta, siihen missä hän nyt on. Kuka tietää, ehkä niin oli tarkoitus. Siksi kannustan ihmisiä tutkimaan omaa osaamistaan, eikä pelkästään sitä linjaa mitä isä tai äiti on toivonut lapsestaan tai mitä paikalliset perinteet antaisivat odottaa. Ehkä nyt pitäisi rohkeasti osata ajatella laatikon ulkopuolelta ja luottaa itseensä ja unelmiinsa. VAIKKA perinteisesti Suomessa ei ole kannustettu poikkeamaan rivistä. Ja oikeasti - yritys ei pääse muutoksen yli - jos se antaa pelkkien kyynärpäiden ohjata valintoja. Siinä tuolileikissä käy lopulta huonosti. Käsittelen tätä aihetta luennoilla ja kurssilla.
 |
| Kuvituskuva: sparraushanskat, Bixabay. |
Niiden ammattiin kuuluu mennä esittelystä toiseen, jossa he antavat työnäytteen ja hakevat rooleihin. Suomalainen työtön on ajautunut samankaltaiseen tilanteeseen, jossa ihminen lähettää satoja hakemuksia saamatta positiivista tulosta tai vielä inhottavampaa - ei saa mitään kuittausta, että hakemus olisi edes vastaanotettu. Miten ihminen pitää omaa kuvaansa pystyssä?
Tässä muutama ohje
Liike-elämässä menestyneet ihmiset ovat myös epäonnistuneet ja kohdanneet monia torjuntoja. Varsinkin liike-elämä on niin nopeasti muuttuvaa, että harva "osaa heti" - kuukaudessa tai edes ensi viikolla aloittamisesta. Kannattaa lukea artikkeleita ja kirjoja, joissa kerrotaan jonkin brändin tai yrityksen kehitysvaiheista. Yrityksen perustaminen on aikaavievä projekti.
Kouluun hakeminen
Tiedän älykkäitä ihmisiä, jotka eivät ole päässeet toivomaansa oppilaitokseen ensiyrittämällä, ei ehkä toisellakaan ja mitä sitten....? Yrität uudelleen ja tutkit voisiko odotellessa tehdä jotain muuta asian edistämiseksi. Joskus suorin reitti ei vie paras ja maisemareitti saattaa näyttää asiasta ihan erilaisen todellisuuden. Mitä jos välivuosi onkin mahdollisuus tutustua unelma-ammattiisi käytännön kautta, aikaa vahvistaa omaa yleiskuntoa, tilaisuus verkostoitua, hankkia aiheeseen liittyviä projekteja, löydätkin vaihto-opiskelupaikan, löydätkin jotain sellaista tietoa mikä nopeuttaa tulevia opintojasi, koska lopulta KAIKKI on OPPIMISTA. Oppiminen ei ole aika tai paikka riippuvaista.
 |
| Kuvituskuva: Onnenapila maisemareitillä. |
Inha sanoa, mutta monet ammatit näyttävät ulkoa ihan erilaiselta kuin mitä ne ovat sisällä. En sano, että siinä tapauksessa sinne ei pidä mennä ollenkaan, mutta esim. opettajan ammatti on yksi niistä. Palkkaus, todellinen työn sisältö ja kuormittavuus, toimipaikka, ala...määräaikaisuudet.
Suomessa taiteilijan ammatti sisältää usein myös markkinointia ja liiketoiminnan tehtäviä niin, että se vie paljon aikaa itse luovalta prosessilta. Moni yllättyy mitä kaikkea siihen kuuluu.
Suomessa tarvitaan uusia yrityksiä ja pienyrittäjyys voi olla hyvin palkitsevaa, se sallii tietynlaisen tekemisen vapauden ja mahdollistaa ihan toisenlaisen näkökulman omaan vastuuseen kuin perinteinen totuttu palkkatyö. Yrittäjä kohtaa torjuntoja - OHJE: jokainen kerta on oppimista - pää pystyyn ja eteenpäin.
JA MUISTA LEVÄTÄ VÄLILLÄ
Tässä välissä esitän taas murheen ja opetuksen, nimeltä Avicii. Lehtiartikkeleita lukiessa tuli mieleen, miten kuluttavaa yrittäminen ja luominen ovat. Miten herkästi nuori kuvittelee olevansa kuolematon, jaksavansa kaiken ja varsinkin valvomisen. Miten herkästi ihmiset lääkitsee stressiä ja väsymystä bilettämällä ja alkoholilla. SE ei ole oikotie - elimistölle pitäisi antaa aikaa levolla, terveellisellä ruoalla, joutoajalla joka ei tarkoita välttämättä täydellistä tekemättömyyttä. Toiset rentoutuvat siivoamalla, toiset laulamalla, toiset esim. maalaamalla. Kuuntele elimistöä - onko se väsy - mikä virkistäisi? Ja opettele sanomaan ajoissa EI.
Unelmatilanne olisi se, että jos joku torjuu - ihminen pystyisi katsomaan sen tilanteen yli ja sanomaan, että "....kiitos, ehkä toisella kertaa...". Jätä hänelle kortti tai vihje mistä sinut tavoittaa myöhemmin - jätä ovi auki tavalla tai toisella - jos siltä tuntuu. Eihän se aina mene niin, mutta tilanteita kannattaa miettiä etukäteen. Mutta taas, ei niin - että ei edes yritä. Ei kukaan ole niin täydellinen kuin käsikirjoitettu elokuva. Elämä on improa.
Ajatuksena se, että torjunta (rejected) olisikin uudelleen suuntaus (redirected) ja mahdollisuus.
 |
| Kuvituskuva: Palapeli, kaikki sinussa on kokemustesi summa. |
Kaikki mitä kohtaat, kaikki mitä valitset, kaikki minkä annat mennä läpi, kaikki mitä jätät ulkopuolelle, kaikki mitä opit ja opettelet torjunnasta huolimatta. Siitä syntyy se kokonaisuus jonka näet tänään ja 10 vuoden päästä. Ihminen tekee satoja päätöksiä päivässä. Olen joskus katsellut kaupassa, miten aikuiset pyytävät taaperoa päättämään minkä jäätelön he haluavat kaupasta....pitääkö oikeasti jo taaperon päättää jäätelöstä, omista päivän asuistaan ja muusta ....
Hakusanat: #torjunta #käsittely #onni #suunnitelma #muutos #onnistua #vahvistua